16/12/2011

Lahjoja kirpputorilta











Olemme muutamien vuosien ajan antaneet lahjoja vain lapsille, mikä onkin ollut loistopäätös. No, mieheni kanssa olemme vähän lipsuneet tästä, mutta se sallittakoon, koska mitään turhaa ei tule kuitenkaan hankittua. Lapsille lahjojen hankinta tai tekeminen onkin ainoastaan mukavaa, eikä stressaavaa ollenkaan.

Hyvä ystäväni oli eilen meillä kylässä ja taidemuseokäynnin jälkeen "piipahdimme" Fidaan. Siellä on mahtava lastenkirjavalikoima ja hinnat pysyttelevät paksuissakin satukirjoissa euron tietämillä. Pienet kirjat maksavat yleensä 0,50 euroa. Tyttärellämme on kaksi pienempää serkkua ja näitä löytöjä paketoidaan heille lahjaksi. Ihanan kuusoittorasian annan alkuvuodesta ystävälle syntyvälle poikavauvalle. Hymyhelistimiä olen hamstrannut uusille vauvoille annettavaksi, koska niitä ei enää valmisteta. Vielä niitä löytyy muutaman kymmenen sentin hintaan kirppareilta, mutta ei varmaan enää pitkään.

10/12/2011

Peppu kiittää





Näihin tuolipehmusteisiin (miksi näitä pitäisi kutsua?) sain uppoamaan mahtavasti turhia kankaanpaloja ja vanhoja vaatteita. Ainoastaan musta trikookude oli valmista, mutta senkin olen hankkinut kirpputorilta (iiiiso pussillinen 2 e). Esimerkiksi farkkuhame, trikootoppi ja puklurätti lämmittävät ja pehmentävät nyt mukavasti takamuksiamme uudessa muodossa. Virkkaaminen paksusta kuteesta isolla puikolla on todella nopeaa ja kivaa. Helpointa on työstää trikookudetta, joka on pehmeää ja joustavaa.

Suunnittelin jo ensi kesäksi mökille virkkaustalkoita - tällaiset olisi ihana saada kesäkalusteiden pehmusteiksi ja samalla saataisiin kierrätettyä paljon käyttämättömänä olevaa vanhaa tekstiiliä. Sitä nimittäin maalta varastoista löytyy.

30/11/2011

Hulluna himmeliin





Yhtenä päivänä viime viikolla se vain iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, nimittäin hirvittävä himo saada himmeli omaan kotiin. Muistelen joskus ala-asteella ehkä opetelleeni jonkinlaisia perusjuttuja himmelinteosta, mutta ei niistä taidoista käytännössä ole mitään muistissa. Onneksi nykyään on internet ja atk ja pim! - kaikenlaiset käsityöohjeet ovat silmiemme edessä. Passitin mieheni työmatkalla hakemaan askarteluliikkeestä olkia ja pitkiä neuloja. Kuvassa parin illan työn tulos - ei ehkä mikään masterpiece, enkä tiedä onko se edes "oikeiden perinteiden" mukainen, mutta se ei ollutkaan pääasia tässä hommassa.

Mietiskelin aluksi vähän aikaa muitakin materiaalivaihtoehtoja, mutta tuo luonnonmukainen, perinteinen ja kaunis olki vei voiton. Jos joku muu ryhtyy tähän hommaan, niin vinkkinä, että olkia kannattaa liottaa vedessä jonkin aikaa ennen leikkaamista, mikä käy helpoiten leikkuulaudalla terävällä katkoteräveitsellä.

29/11/2011

Porokortti



Äitini on tilannut minulta joulukortit jo ties kuinka monena vuonna. Valmistan aina yhden kappaleen ja siitä kuvasta tilataan sitten kuvapalvelusta tarvittava määrä valmiita kortteja. Tämänvuotinen kortti yllä ja alla viime vuoden malleja, joita tein useampia tekniikkana silkkipaino värjäämilleni papereille.


28/11/2011

Joulukortit








Punaista ja valkoista on nyt myös joulukorteissa. Näyttää isolta urakalta, mutta ei loppujen lopuksi ollutkaan paha rasti. Tekniikka oli sen verran yksinkertainen ja nopea toteuttaa. Ja punaista spraymaalia lukuunottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa jo valmiiksi. Ensin liimasin korttipahville vanhan kirjan sivusta leikatun palan. Sitten leikkasin muutaman erilaisen hiutaleen paperista. Kiinnitin hiutaleet kortteihin sprayliimalla (sellaisella tarramaisella, joka ei ole pysyvää vaan lähtee myös irti), minkä jälkeen suihkaisin jokaiseen punaista spraymaalia. Lopuksi irrotin lumihiutaleet ja kiinnitin ne taas seuraaviin kortteihin.

Itse tykkään käyttää korttiaskartelussa jotakin kierrätysmateriaalia - tänä vuonna ne olivat nuo kirjansivut.

Joulukorttien tekemisen (jos ne haluaa itse tehdä) kuuluu minun mielestäni olla hauskaa, eikä mitään itku kurkussa puurtamista. Olemmekin kahden ihanan serkkuni kanssa kokoontuneet joka vuosi yhdessä askartelemaan ja samalla nautiskelemaan ensimmäisiä pikkujouluherkkuja.

26/11/2011

Joulukalenteri




Ommella hurautin meille kestojoulukalenterin, jonka taskuihin on ihana sujauttaa pieniä herkkuja tai vaikka rakkauskirjeitä <3 Myöhemmin siitä on varmasti iloa myös tyttäremme joulunodotuksessa. Numerot painoin sabluunalla kankaanpainovärillä.
Kankaan löysin taannoin Fida-kirppikseltä. Ilmeisesti se oli ollut kahvilan tms. verhona, koska kankaita oli siellä iso pino. Ja minä kurja ostin vain yhden. No nyt siitä on ainakin tehty jotakin kestävää. Vielä jäi jonkin verran kangasta ja taidan tehdä siitä tyynynpäällisen.

Hyvää ensimmäistä adventtia!

13/11/2011

Kakkua isälle





Tänä vuonna isän suu pistettiin hyvin makeaksi sydämenmuotoisella kakulla. Lahjana oli mm. t-paita, joka on minun ja 1-vuotiaan tyttäremme yhteistyötä. Tyttö sohi kangastussilla väriä pintaan ja minä lisäsin muutaman hallitumman kuvion - lopputulos on melko kandinskymainen, kuvaa en ole ehtinyt vielä ottaa.

Onnea isille!

10/11/2011

Villamekko


Olimme mamman ja papan täysihoitolassa muutaman päivän, joten minulle vapautui vähän aikaa neuloa. Parissa päivässä syntyi tällainen simppeli mekko netistä löytyneitä ohjeita muunnellen.

04/11/2011

Löytöjä





Pari viikkoa sitten löysin oman paikkakunnan kierrätyskeskuksesta täysin samanlaisen pinnatuolin, kuin minkä ostin kesällä Kotkasta. Voitteko uskoa! Tingin hinnan neljään euroon. Se oli myös tasan yhtä huonossa maalissa ja kolhuinen kuin kotona odottava ystävänsä, joten päätin ruveta kunnostustöihin. Alunperin en ollut varma haluanko jättää tuolit ajanpatinoimiksi vai maalata uudenhohtaviksi. Löysin herkulliset sävyt maalikaupasta - punainen on hitusen alkuperäistä vaaleampaa ja aika paljon oranssimpaa, valkoinen lienee suht' samaa sävyä. Kuvassa vasta pari kerrosta punaista maalia. Pienimmät kolhut päätin jättää tasoittamatta.

Samalla kierrätyskeskusreissulla mukaan tarttui kulho, jonka kuvioihin olen täysin hullaantunut. Toivottavasti se ei ikinä, ikinä mene rikki!

31/10/2011

Inspiraation lähteillä



















Terveisiä maaseudun lumoavasta hiljaisuudesta. Vanhempani asuvat onneksemme ja onneksensa isoisäni mansardikattoisessa kotitalossa keskellä ei-yhtään-mitään. Viikonloppuna aurinkoinen sää helli meitä ja hilluin tapani mukaan kameran kanssa pihapiirissä.

Vanha navetta on pullollaan aarteita, kuten puusohvia, ikivanhoja ovia, hetekoita, lipastoja, rekiä ja tietysti mystistä vanhan rakennuksen hiljaista tunnelmaa. Tällä kertaa lähdimme kotiin kainalossa vanha kuution muotoinen lampun lasikupu, joka on ilmeisesti ollut jossakin numerovalaisimena.

Isotätini asui vielä vanhanakin talossa silloin, kun olin lapsi, ja kävimme äitini kanssa häntä tervehtimässä. Kaikki paikat tulivat lapsena jo tutuksi. Iso puutarha oli silloin suurimmaksi osaksi keltaisten puutarhavadelmapusikoiden valtaama - aivan upeaa minusta. Sittemmin taloa vuokrattiin monen vuoden ajan ja vaihtuvat vuokralaiset muokkasivat pihapiiriä nykyaikaisemmaksi. Onneksi äitini on saanut vadelmapusikot taas kukoistamaan.

26/10/2011

Lisää sadetta



Tehtailen eräisiin myyjäisiin pisaroita, lintuja ja heijastimia. Nämä näyttävät kyllä kivalta omalla seinälläkin, mutta liika on liikaa.

25/10/2011

Lautapino



Hain kangaskaupasta vanua ja samalla silmiini osui Fnlaysonin Pauliina Patomäen suunnittelema PINO-kangas. En voinut mitenkään vastustaa kiusausta ja ostin palan lapsenhuoneen verhoksi. Siinä kun on kaikki juuri oikeat elementit - muodot ja värit. Lisäksi kuosi on minusta niin ajaton, että verho säilyy meillä käytössä varmasti pitkään.

Tunnelmalliset tiistait






Kirpputorivoitoilla kävin ostamassa kukkia (tietysti) ja Marimekon Surrur-kirjan, jota olen himoinnut itselleni jo pitkään. En raaskinut eilen edes selata sitä vielä kokonaan läpi. Mieskin oli ideoista ihan tohkeissaan.

Käyttämättömänä kaapissa lojuneesta raidallisesta trikoosta tulkoon jotakin virkkukoukun voimalla.

Eilen ikkunaan ripustetuista paperipisaroista heittäytyi tänä aamuna upeassa lokakuun valossa leikkisät varjot olohuoneen seinälle.

Keinuhevonen sai sutimalla modernimman ulkomuodon ja tyttönen ratsastaa sillä ylpeänä leveä hymy kasvoillaan.

Tiistai-illat ovat nykyisin erityisen odotettuja - silloin on mieheni kokkausvuoro ja illallisen lopputulos minulle aina yllätys. Alunperin pyysin miestäni tekemään ruokaa jonakin päivänä, ettei minun tarvitsisi lapsenhoidon lomassa ihan joka päivä vaivata päätäni kokkausasialla. Mielessäni oli vaikkapa linssikeitto tms., mutta mies ottikin kauhan tosissaan kauniiseen käteensä ja tähän mennessä kynttilän valossa ollaan maisteltu mm. kampasimpukoita ja kevätkääryleitä. Ihanaa <3

24/10/2011

Paperipisarat





Iloiset pisarat somistavat nyt olohuoneemme ikkunaa. Leikkelin nämä vanhoista kirjansivuista, tapetista ja väripaperipaloista ja ompelin koneella yhteen "mobileksi". Kiitokset ideasta kuuluvat Mini Ecolle. Aurinkoista maanantaipäivää!

12/10/2011

Rahin talviturkki





Muutettuamme viime joulukuussa tähän asuntoon huomasimme, että meillä oli ihan liikaa huonekaluja. Vaikka neliöitä on enemmän kuin edellisessä asunnossa, ovat huoneet niin eri muotoisia ja kahdessa kerroksessa, ettei kaikkia kalusteita saanut mitenkään fiksusti paikoilleen. Niinpä myimme kaiken mahdollisen ylimääräisen pois, emmekä ole katuneet hetkeäkään. Vähän aikaa sitten tyhjensimme vielä joka sopen ja kaapinperukan pikkutavarasta ja vaatteesta, joita emme enää käyttäneet ja saimme muhkeat voitot myymällä ne kirpputorilla. Onneksemme täällä uudessa kotikaupungissa on todella mainio myyntipaikka, missä meillä on tälläkin hetkellä myyntipöytä vuokrattuna pariksi viikoksi.

Tämä kaikki olisi tietenkin kannattanut tehdä ennen muuttoa, mutta meille oli syntynyt elokuun lopulla pikkuinen tyttö, joten pelkkä pakkaaminen, muutto ja remontti tässä kodissa olivat kyllä ihan riittävän iso ponnistus.

Sitten itse postauksen aiheeseen! Meillä oli alunperin kaksi Ikean Klippan-rahia, joista toisen saimme myytyä, mutta toinen jäi nurkkiin pyörimään. Sittemmin se on kyllä löytänyt suht' fiksun paikankin ja toiminut vieraiden istumapaikkana. En tiedä mistä idea uuden päällisen ompeluun tuli, mutta jostain se yhtäkkiä pompsahti päähäni. Valkoisella päällisellä rahi oli kolkko ja huomaamaton, joten ajattelin, että voisin tehdä siitä oikeasti sisustuselementin.

Kipaisin parilta kirpparilta hakemassa muutaman neulepuseron, heitin pyykkikoneeseen ja pesun jälkeen saksin osiksi. Ne olivat oikeasti niin rumia malliltaan, ettei niitä olisi pitänyt Metsolan Erkkikään, joten leikkely ei ollut vaikeaa. Ompelin tilkut saumurilla yhteen ja sivuosat ompelin muotoon, niinkuin kangaspäällisessäkin on tehty. Mikä parasta, rahissa on tarranauhaa sisäpuolella alareunassa, johon neulekankaat kiinnittyvät tiukasti. Mitään muuta kiinnitystä ei tarvinnut kehitellä. Nuo kalseat harmaat jalat voisin vielä suihkauttaa spraymaalilla valkoisiksi. Neuleiden kuviot ja värit muuten toistelevat kivasti muita yksityiskohtia olohuoneestamme - olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.

11/10/2011

Punaista ja valkoista

Minulla on tällä hetkellä himo punaiseen väriin. Se taisi alkaa joskus keväällä, eikä loppua näy.



Askartelin tämän koristeen tyttären 1-vuotissyntymäpäiville elokuussa, mutta en ole halunnut ottaa sitä vieläkään alas.


Uusi tyynynpäällinen syntyi leikkelemällä ja ompelemalla Ikean raitakankaasta.


Himoitsin tätä ostoskoria kirpputorilla, eikä nihkeä mummeli suostunut sitä myymään. En kuitenkaan luovuttanut ja kysäisin toisena päivänä toiselta myyjältä, josko tämä tohtisi luovuttaa aarteen haltuuni. Jo vain, eurolla lähti!


Oranssikin käy. Kaksi tällaista söpöliiniä odottivat noutajaansa (eli minua) tänään kirpputorin ilmaislaatikossa.



Puinen U-kirjain on myös kirpputorilöytö, samoin perinteinen kello, jossa on sopivasti punainen sekuntiviisari.



Jukka-jakkara löytyi parilla eurolla lapsen iloksi ja punavalkoinen pinnatuoli on nyt tytön huoneessa sängyn vieressä yöunille saattajan istumapaikkana. Se löytyi kirpparilta Kotkasta, samoin ihana sydänkuvioinen kulho, jolle löysin samaa sarjaa olevan pienemmän kaverin parin päivän päästä toiselta kirppikseltä.


Otos perinteiseltä syksyn sieniretkeltä serkkujen kanssa ♥

10/10/2011

Liinan uusi elämä



 Sain ylioppilaslahjaksi, eli ihan "pari" vuotta sitten, ison valkean pöytäliinan. Käytinkin sitä asuessani vähän aikaa maalla ihanassa pienessä mummonmökissä, mutta sen koommin käyttöä tuolle liinalle ei juuri ole ollut. Siihen oli pinttynyt reunoille muutamia teetahrojakin, joten leikkasin sen ronskisti kapeammaksi, siistin reunat ompelemalla ja uudistin koko vanhanaikaisen ilmeen painamalla siihen karamellien kuvia. Leikkaan kaikki käyttämäni sabluunat aina itse. Aiheeseen kuin aiheeseen löytyy yleensä netistä sopiva kuva, josta voi pelkistää ja suunnitella printtikuvan.

Tällä samalla karkkiprintillä painoin myös pari tiskirättiä ja ajattelin käyttää sitä vielä ainakin jonkin tyttäreni vaatteen ilmeen uudistamiseen. Mekko tuolla printillä voisi olla aika makea...